TRAUMA JA VANHEMMUUS
Tietoa traumoista
Trauma, kriisi ja traumatisoituminen määritellään useilla eri tavoilla. Traumaa määriteltäessä on olennaista, määritelläänkö trauma tapahtumaksi vai tapahtuman aiheuttamaksi vaurioksi. Trauma syntyy ylivoimaisen avuttomuuden kokemuksen tuloksena. Trauman määrittely kapenee, kun siihen ei lasketa traumatapahtumia, joista on selvitty, ja laajenee kun siihen lasketaan usein tunnistamattomaksi jäävät varhaiset emotionaaliset traumat kuten laiminlyönti ja hoivasuhteissa vaille jääminen.
Traumatisoitumisen prosesseja yhdistää se, että niissä on erityisen voimakkaita sietämättömiä tunnetiloja. Tutkijat korostavat, että traumatisoitumisen suhteen keskeistä on, saako ihminen, erityisesti lapsena, tukea ylivoimaisessa tilanteessa tai sen jälkeen.
Traumakokemuksen laatu, vakavuus, kesto, toistuminen, ikä, kognitiivinen ja sosiaalinen kehitystaso, yksilölliset erot biologisten stressijärjestelmien haavoittuvuudessa, ympäristön suojaavat tekijät sekä aikaisemmat traumat vaikuttavat siihen muodostuuko traumaperäisestä stressistä pitkäaikainen häiriö ja onko sillä pysyviä neurobiologisia seurauksia.
Tärkeimpänä tekijänä, joka erottaa kompleksisen lapsuuden trauman muista lapsuuden traumoista pidetään kiintymyssuhteen häiriintymistä ensisijaiseen hoitajaan.
Traumat ja vanhemmuus
Vanhemmuus herättää aina tunne- ja kehomuistoja omasta lapsuudesta. Vanhemmuus aktivoi omat varhaiset hoivakokemukset. Se on usein tiedostamatonta ja ilmenee erilaisina tunnetiloina tai fyysisinä oloina.
Jos omaan lapsuuteen on liittynyt - traumatisoitumista, vaille jäämisen kokemuksia, eriasteisia haitallisia kokemuksia tai haavoja - vanhemman puolustusjärjestelmä (taistele/pakenen/jähmety) on herkistynyt ja voi reagoida vanhemmuuden ja lapsiarjen erilaisiin tilanteisiin puolustautumiskäyttäytymisen kautta.
Tunnevanhemmuus
Tunnekeskeisyys perustuu kanadalaisen Susan M. Johnsonin kehittämään tunnekeskeiseen pariterapiamenetelmään, josta on johdettu tunnekeskeinen perheterapiamenetelmä. Tunnekeskeisessa korostuu syvempien tunteiden ja tarpeiden ymmärtäminen ihmissuhteissa ja vuorovaikutuksessa. Ihmisille on primitiivinen tarve yhteyteen toisen ihmisen kanssa. Aito yhteys ja luottamus syntyy tunnetasolla. Meillä ihmisillä saattaa olla huomaamatta suojakilvet suojaamassa syvempiä tunteitamme ja tarpeitamme.
Tunnekeskeisessa vanhemmuudessa korostuu tunteiden merkityksen ymmärtäminen. Tällä ei tarkoiteta pelkästään tunnetaitoja, vaan kokonaan erilaista lähestymistapaa. Suurella osalla ihmisistä on luontaista nykyään huomioida tunteet, mutta huomaamatta kuitenkin ohitamme toisten tunneviestejä, esimerkiksi siirtymällä suoraan ratkaisemaan tilannetta. Tunnekeskeisyydessä ajatellaan, että kaiken käytöksen, ajatusten ja reaktioiden takana on syvemmät tunteet ja tarpeet. Kun opit ujuttautumaan syvempien tunteiden tasolle, vuorovaikutukseen tulee aivan uudenlaisia sävyjä.
Myönteiset kasvatusmenetelmät
Myönteisillä kasvatusmentelmillä tarkoitetaan hyvän huomaamista ja toivotun käytöksen vahvistamista, unohtamatta toimintaa ohjaavia sääntöjä ja turvaa tuovia rajoja ja luonnollisia seurauksia tarvittaessa. Jokainen lapsi tarvitsee kokea itsensä arvokkaaksi, osaavaksi ja tulevansa nähdyksi ja kuulluksi. Kun nämä perustarpeet toteutuvat ja näkyvät arjessa, lapset toimivat helpommin toivotulla tavalla. Ensin rakennetaan myönteinen tunneyhteys, jonka päälle luodaan sopivat säännöt ja rajat arjen raamiksi.
